Hiihtolomalaiset Eugsterilla

13.11.2009
Henkilöt

Petteri Nurmisen ajatus saattaa joskus neukkarissa harhailla silmänräpäykseksi vuorille.

VAPUNPÄIVÄ 2009
Istuimme viime vappuna Chamonix´ssa Aiguille du Midi -hissin väliasemalla. Olimme juuri laskeneet Rondin ja sidestepanneet eli tulleet alas hitaasti sukset jalassa hivuttaen exit-kurun, joka oli edellisenä iltapäivänä vyörynyt ja ehtinyt jäätyä juuri parahiksi meitä varten.

Parin tunnin jäisen kurun jyrsimisen jälkeen ja pitkän traversen suksittuamme olimme päässeet kahvilalle lepuuttelemaan.

Huomasin pian harvinaisen iloisen miehen, jolla oli ihmeen paljon kaikenlaista kiipeilykamaa valjaissaan. Itse Verbier-lähtöisenä olen tottunut siihen, että kaikenlaista kilkettä kannattaa välttää, koska ei sitä oikeasti tarvitse missään. En kommentoinut laskukavereilleni kuitenkaan miestä, koska ajattelin, että Chamonixissa laskee kaikenlaisia äärijäbiä.

Pian kahvilan tasanteelle tulee toinen iloisen näköinen mies, jota edellinen menee halaamaan. Pian bisset haettuaan kaksikko avaa keskustelun meidän pöytäämme, koska he huomaavat meidän puhuvan suomea. Itse olimme tietysti aluksi tietysti aivan hiljaa.

Onneksi he eivät käyttäytyneet peruspekkatyyliin. Ymmärrän nimittäin keskustelun aikana, että tämä kaksikko on juuri tehnyt suomalaista laskuhistoriaa. Samaan aikaan, kun me hinkkasimme jäistä exit-kurua, olivat he laskemassa Eugsteria Midin pohjoisseinällä tiettävästi ensimmäisinä suomalaisina koskaan. Viereisen Mallorynkin on laskenut vain muutama suomijeppe.

Eugster. Nurmisen, Artimon ja Granathin laskulinja. Kuva Tobias Granath, www.tobiasgranath.com.

SYYSKUU 2009
Toinen Eugsterin laskijoista, Petteri Nurminen, 36, nauraa kertomukselleni Midillä kohtaamisesta Helsingissä.
- Kyllähän se jännitys siitä laskusta kesti siihen terassille asti. Olin onnellinen, että homma oli turvallisesti takana.

Nurminen on juuri vaihtanut työvaatteet vapaa-ajan asuun. Asiallinen liituraitapuku tyylikkäine solmioineen muuttuu farkuiksi ja huppariksi. Investointipankki Evlin tytäryhtiön Evli Property Investments Oy:n toimitusjohtajasta kuoriutuu muutamassa minuutissa vapaalaskija.

Nurminen ja hänen laskukumppaninsa Ilkka Artimo eivät ole tavallisille keskustelufoorumeiden laskuihmisille tuttuja nimiä. Jos ei tietäisi, millaisiin paikkoihin miehet keväisin suuntaavat, voisi luulla, että kyseessä on tavallisia ruuhkavuosiensa keskellä tarpovia perheenisiä. Vai miltä kuulostavat herra Nurmisen perustiedot? Hyvä työpaikka, kaksi lasta, vaimo, puutalo Porvoossa. Käy töissä Helsingissä, talvisin laskettelee poikiensa kanssa Kokonniemessä.

Laskutaustakin kuulostaa perinteisehköltä. Vanhemmat veivät pikkunassikkana mäkeen, ja ratalasku alkoi kiinnostaa isän jalanjäljissä. Nuorena Nurminen kolkutteli jo maajoukkueen ovia, mutta kutsu ei käynyt. Makkarankuoressa hän viihtyi lukioikäiseksi asti, kunnes homma alkoi maistua puulta.
- Tuli peruslaiskuus. Tajusin, ettei tällä tule elämään, jotain muuta pitää keksiä.

NURMINEN haki armeijan jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä, koska hän ajatteli, etteivät arvosana riittäisi muualle. Alkoi opiskelijaelämä ja jokatalviset reissut Alpeille. Onni ei vain ollut mukana. Alla oli lauta, siksi tai siitä huolimatta matkoista tuli kivuliaita.
- 96 menin Niksiin. 12 päivän jälkeen katkesi pohjeluu. 97 uudelleen, kolme päivää paikalla ja nilkka murtui ja nivelsiteet poikki. Takaisin kotiin opiskelemaan.

-99 uusi yritys, olin vaihtanut suksiin. Parin viikon jälkeen Verbierissä oli krapulapäivä, ja laskimme kumpareita. Nilkka vääntyi ja lääkäri kipsasi jalan. Olisiko se ollut Guy-Crosier? Kuulostaa kyllä tutulta. [Dr. G-C on legendaarinen Verbierin lääkäri, joka kipsaa kaiken mahdollisen, toim. huom.]

- Olin aina pienestä asti tykännyt jyrkistä rinteistä, mutta ehkä 2000-luvun alussa innostuin jyrkän laskemisesta ihan oikeasti. Ilkan kanssa kävimme La Gravessa vetämässä jotain Trifideitä ja sellaisia. 2001 oli hyvä lumitalvi, laskimme Pannaria, jotkut menivät Y-kurustakin. [La Graven klassikkolaskuja, toim. huom.]

Ulkolaskullisissa asioissakin tapahtui edistystä. Vuonna 1998 löytyi Evlistä töitä, 2001 Nurminen valmistui vihdoin kauppakorkeakoulusta, vanhempi lapsi syntyi. Reissut alkoivat keskittyä enemmän keväisiin pistokeikkoihin muun muassa Chamonix`iin.

ILMEISESTI pistokeikat onnistuivat hyvin, sillä keväällä 2009 Nurmisen eteen tuli Eugster. Se ei ole tavallisen laskijan mäki, sillä Midin pohjoisseinällä kantin pettäminen voi oikeasti olla kuolettava virhe. Eikä tavallinen hiihtäjä lähtisi sellaiseen mäkeen ilman jäärautojakaan – Nurminen ja Artimo menivät.
- No joo, se oli reissun viimeinen päivä. Olimme tyytyväisiä, koska olimme jo käyneet laskemassa Spencer Couloirin. Spencerissä oli ollut jonkin verran sinistä jäätä ja pari kuumottavaa paikkaa. Ajattelimme, että otetaan viimeisenä päivänä ihan kevyesti, jätetään jääraudatkin kämpille.

Eugsterin ja Malloryn risteyksen päällä. Kivien välissä Nurmisen alapuolella alkaa Eugster.

Nurminen ja Artimo nousivat kabiinilla Aiguille du Midille. He huomasivat, että Mallorylla oli kaksi laskijaa. Hissi nousi edelleen, ja miehet näkivät, että yläseinämällä oli viisi suksijaa menossa alaspäin.
- Silloin tuli sellainen olo, että ei perkele, olen nähnyt tämän mestan ensimmäisen kerran vuonna 1996, enkä koskaan ole nähnyt, että joku olisi laskenut siitä. Ajattelin, ettei Midin pohjoisseinän laskemiseen tule montaa mahdollisuutta.
- Sanoin Ilkalle, että mennään. Ilkka sanoi ei, koska ajatuksena oli laskea jotakin kevyttä. Että mentäisiin vain terassille katsomaan.

Miehet tarkailivat Midin terassilta reitille kulkevaa porukkaa.
- Jengi tumpuloi siinä jotenkin alas, sidesteppasivat jo siinä alussa. Joku kääntyi vielä takaisin ylös siitä. Sanoin, ettei se voi olla noin paha. Siinä sitten pyöriskeltiin, katseltiin, puhalleltiin. Sanoin lopulta että noh, ei siinä, liian hapokasta. Siihen Ilkka kuitenkin sanoi että OK, eiköhän mennä. Että silloin on veisattava, kun virsikirja on auki. Sitten mentiin.

Aiguille du Midin pohjoisseinältä tulee useita laskuja, joista ehkä tunnetuimmat ja helpoiten tunnistettavat ovat Mallory ja Eugster. Malloryn näkee hyvin hissistä, Eugster jää hieman laskijan vasemmalle kulman taakse. Tai oikeastaan niitä ei ole kovin helppo tunnistaa, koska tavallisesta ihmisestä molemmat laskureitit näyttävät siltä, ettei sieltä kivikkojen ja satojen metrien pudotusten täyttämällä vuorenseinämällä ole mitään, mistä laskea alas.

Laskut ovat myös erittäin jyrkkiä, pahimmillaan yli 55-asteisia. Siinä missä Mallory on avoimempi ja vaihtelevampi reitti, on Eugster kurumainen. Mutta yhtä kaikki, korkeuseroa laskuille kertyy lähes 1,5 kilometriä, eikä keskittyminen saa herpaantua sekunniksikaan, sillä jyrkässä mäessä, jossa on korkeita pudotuksia, ei voi lähteä valumaan alaspäin holtittomasti. Silloin todennäköisesti kuolee. Laskut ovat siis aivan muuta touhua kuin vapaalaskijoiden ”jyrkät” mäet. Midin pohjoisseinälle ei ole menemistä, ennen kuin laskutaidot ja -varmuus ovat timanttia. Ja silloinkin edetään olosuhteiden armoilla.

KUN MIESTEN oli aika siirtyä Vallee Blanchen turistilaskulle johtavalta harjanteelta pohjoisseinämän päälle, oli Nurmisen olo jännittynyt.
- Tuntui, että koko keho alkoi kihelmöidä. Olimme olleet terassilla aika pitkään, oli vähän huimaava olo. Muistan kun laitoin kamoja kasaan ennen starttia, eikä jaloissa tuntunut olevan yhtään voimia. Se on pahin hetki, juuri ennen lähtöä. Varsinkin, jos ei ole kiivennyt kurua ensin ylös.
- Ilkka meni edeltä ja pudottautui alas, hän veti poikkiladun mäen päälle.

Kun Nurminen sai pari käännöstä alle, alkoi helpottaa. Tunnelma alkoi nousta.
- On aivan uskomaton fiilis olla siinä seinällä. Kun kabiini nousee hiljalleen pään yläpuolelta, se on ihan epätodellista. Pohjoisseinään liittyy paljon sellaista myyttisyyttä, että vain muutama suomalainen on laskenut siellä, Jarkko [Henttonen], Kurolan Antti... Kun miettii, että kuinka moni on oikeasti ollut siellä, niin luku on aika pieni. Siinä pääsee katsomaan maailma aivan erilaisesta vinkkelistä. Kylä on kaksi ja puoli kilometriä alempana ja tuntuu, että voisi pudota suoraan sinne.

Nurminen Eugsterilla, takana ensimmäinen laskeutuminen. Prusikin välppäystä hanskat kädessä.

Eugsterin laskemiseen vaaditaan tavallisten laskettelukäännösten lisäksi monenlaisia alppinismitaitoja.
- Kurussa on vähintään kaksi laskeutumista. Ensimmäisessä puhdasta vertikaalia on melkein 25 metriä, ja koko laskeutumiseen kului 60 metrin köydet melkein loppuun asti. En ollut aiemmin laskeutunut sukset jalassa köydell, mutta siinä laskeutumisen päällä olevalla jäärampilla ei todellakaan voinut välpätä suksia jalasta.

NURMISEN kertomana Eugster kuulostaa lähes ihan mukavalta laskulta. Mutta Nurmisella onkin laskukokemusta yli 30 vuotta. Ratalaskumaajoukkueen ovia nuorena kolkutellut Nurminen on laskenut La Graven klassikoita sekä Chamonixin mäkiä jo vuosien ajan. Lisäksi mies on intohimoinen kiipeilijä, joten psyyke on oletettavasti tavallista terävämmässä kuosissa.

Niinpä Nurmisen selostus Eugsterin ongelmallisimmista kohdista kannattaa ajatella omalle kohdalleen. Miltä seuraavat paikat kuulostavat, kun yksikin virheliike voi olla kohtalokas?
- Ennen laskeutumispaikkaa piti tehdä käännös sinisellä jäällä. Jään alla oli korkea pudotus. Toinen kruksi on siinä, missä Eugster ja Mallory risteävät. Siinä oli ainakin viime kevään lumilla aika kapea kalliovälikkö, jossa pitää vetää niin sanottua mixed skiingiä, eli valutella vähän alaspäin, steppailla kivien yli, ja pitää kiinni kalliosta ja lumesta.

Kivien yli ronklaaminen on yksi vaarallisimmista tavoista liikkua suksilla, koska sukset antavat kalliota vasten tukea hyvin vähän ja arvaamattomasti.

Laskeutumisten jälkeen edessä oli vielä jyrkkä exit-kuru.
- Siinä on yksi aika kusinen paikka, kun pitää tehdä vajaa parimetrinen droppi jää-kivi-pudotuksen päältä. Kun hyppää jyrkälle, kiihtyy vauhti hitosti, ja samalla pitäisi ottaa hyppy haltuun. Laskuporukkaamme oli laskeutumisissa liittynyt myös ruotsalainen Tobias, joka veti sen aika vauhdilla. Meillä Ilkan kanssa meni vähän pidempään, varsinkin kun Tobias vei suurimman osan lumista hypyn lähdöstä ja alastulosta.

Nurminen tuli loppukurun jälkeen Midin väliasemalle johtavalle traverselle vauhdilla – pesukoneessa vajaat parisataa metriä vertikaalia.
- Kuru oli jo loppu. Piti vain miettiä, että miten pääsen alas kentälle, oli jo vähän helpottunut olo. Siinä oli joku kolmen metrin droppi, ajattelin että kunhan tästä vaan hyppään paikaltaan, niin kyllä se siitä. Kaaduin tietysti.

NURMINEN vertaa päätöstä laskea jyrkkiä mäkiä samankaltaiseksi päätöksenteoksi kuin vaikkapa hyppyristä hyppäämistä. Kyse on kuin tunneliin menemisestä. Tunnelistakaan ei pääse kesken kaiken pois.
- Sama se on Talmassa, kun miettii ylhäällä hyppyrin vauhdinotossa, että kestääkö vitutuksen, jos polvi lasahtaa. Mutta ei sitä voi enää pohtia hyppyrin nokalla. Silloin pitää miettiä riskit ja hyödyt. Kun päätös on tehty, pitää keskittyä suorittamaan homma onnistuneesti. Valinta tehdään ylhäällä, ja sitten lopussa mietitään, että oliko se hyvä juttu vai ei.
- Perääntyminen olisi ollut Eugsterissa vielä erityisen vaikeaa, koska olimme jättäneet ne jääraudat kämpille.

Kun ottaa vauhdin kohti hyppyriä, ponnistaa, lentää ja laskeutuu, vaatii suoritus keskittymistä noin 15 sekuntia. Eugsterin laskemisessa keskittymistä tarvitaan pari kolme tuntia.
- Siinä samassa putkessa ollaan tunteja. En ehtinyt miettiä siinä seinällä perhettäni tai duunia. Silloin elää vain siinä hetkessä. Siinä pääsee niin lähelle jotain puhdasta tunnetta, se on todella addiktoivaa. Kaikki maailman häly on pois, siellä on hiljaista, siellä ei ole mitään ylimääräistä. Se on mielettömän intensiivistä – ja kuulostaa tosi kliseiseltä. Mutta totta se on.

Laskun yläosan jyrkempi osuus, käännös kerrallaan. Siellä laskemisen tekivät hankalaksi jäälämpäreet ja kivet, joiden havaitsemista liikkuva lumi vaikeutti.

NURMISEN mukaan hänen laskunsa eivät ole tarkoitushakuisesti oleet kovempia ja kovempia – asiat vain ovat menneet niin, että keväällä Eugster tuli eteen.
- Olemme kuitenkin weekend-warrioreita, emme mitään ammattilaisia. Toki, jos jotain osaan, niin seisoa suksen päällä: mutta se ei yksin riitä. Nyt kun on jo vähän ikää, pystyy ajattelemaan vähän rationaalisemmin sellaisia entä jos -skenaarioita. Laskupäätökseen liittyy muutakin kuin se, että pystyykö laskusta teknisesti suoriutumaan.

- Nyt ymmärtää olosuhteistakin vähän - vaikkei koskaan tarpeeksi, osaa myös kaikki perusasiat köysi- ja varmistuskikoista, on kiivennyt jäätä ja kalliota, oleskellut vuorilla. Kaikki sellainen tuo kokonaisuuteen toisen puolen.

Nurminen ja Artimo ovat laskeneet yhdessä vuosikaudet. Ideaalikumppanin kanssa erilaisia mäkiä on mukava laskea.
-Itseensä luottaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta lisäksi pitää tietää ja tuntea, että kaveri hoitaa sinut pois mestoilta, jos käy jotain. Se on enemmän henkistä puolta. En veisi ketään mihinkään paikkaan kokemuksen takia, vastuuta en ota toisen puolesta. Molempien pitää tietää noissa hommissa, mitä tehdään. Pitää olla tasavahvoja.

Kun Artimo tuli Nurmisen perässä terassille, miehet skoolasivat ja istuivat hetken aikaa paikoillaan. Mitä oli laskun jälkeen mielessä?
- Muistan sen tunteen, kun tulin vuorelta pois: Halusin kotiin nyt, saman tien. Ehkä se tuli siitä elämän arvostamisesta, että kenellekään ei sattunut mitään. Kai ihmisellä on taipumus pitää hienoja asioita itsestäänselvyyksinä. Ehkä syvälle menevät kokemukset tuovat pintaan myös todelliset arvot. Oli hirveä ikävä perhettä.

Teksti Arttu Muukkonen, kuvat Arttu Muukkonen ja Ilkka Artimo

Linkit:
Nurmisen blogipostaus Eugsterin jälkeen.

Kommentit

Mika K
Lisätty 13.11.2009 12:56

Hieno juttu ja iso käsi PN!!!

Art.
Lisätty 13.11.2009 13:01

Älytön lasku. Tai siis älyttämän hieno ja erinomaisen vaikuttava. Mietteliääksi vetää, inspiraatiota pukkaa. Kelpo juttu, tattikset!

Marko Pyhäjärvi
Lisätty 13.11.2009 13:04

Asiaa! Hieno lasku jäbät! Nyt iski hillitön polte..

Matti M
Lisätty 13.11.2009 13:17

Hyvä juttu!

PQS
Lisätty 13.11.2009 13:28

Hatunnosto. Hyvää pohdiskelua PN:ltä.

Janne
Lisätty 13.11.2009 14:45

Hieno juttu Arttu!

eki
Lisätty 13.11.2009 15:59

juttu ompi mainio. ei vaan ollu ekat härmäläiset tolla mäellä

Arttu M.
Lisätty 13.11.2009 16:18

Terve Eki, tarkoitatko juuri Eugsteria, vai Midin pohjoisseinää yleensäkin? Tarkistin asiaa useasta lähteestä, eikä aiempia laskijoita kukaan osannut varmuudella nimetä, joten kirjoitin sen tuohon muotoon. Jos sinulla on lisätietoa, niin lähetä ihmeessä viestiä arttu@vapaalasku.com. Kiitos!

Martin M
Lisätty 13.11.2009 17:19

Hyvä juttu ja älyttömän hieno lasku. Respect!

ode
Lisätty 13.11.2009 21:41

Siisti homma! Mun käsittääkseni Eugsteria ei ole suomalaiset ennen tuota laskeneet.

Jussi
Lisätty 14.11.2009 00:11

Hyvä juttu, mutta kreisiä touhua :)

temppu
Lisätty 14.11.2009 14:48

Hyvä juttu ja hieno lasku! Hienoa, että "perusisitkin" harrastaa muuta kuin rallia ja pilkkimistä:)

Skipe
Lisätty 14.11.2009 17:13

Hatun nosto pojille!!!!!

Örmö
Lisätty 15.11.2009 17:33

Ei Viduuuu! Olette hulluja ihmiset kun saatte tuollaisesta toiminnasta kikseja. Tästä saa vaan hulluja ajatuksia ja suunnitelmia toteuttavaksi tulevaisuuteen :D Siinä taas näkee ettei mikään ole mahdotonta elämässä! :D

M
Lisätty 16.11.2009 10:08

Hieno veto. Minkälaisilla suksilla herrat oli liikkeellä?

Arttu M.
Lisätty 17.11.2009 18:01

K2:n jotkut sukset taisi ainakin Nurmisella olla alla, dynafitit ja randomonot suksien päällä.

Toke
Lisätty 18.11.2009 07:50

Hieno juttu! Timanttisia ukkoja!

Janne
Lisätty 19.11.2009 09:00

Yks lisäkommentti vielä: Talmastakin kun oli puhetta artikkelissa. Aika usein ihmiset ihmettelee, että "ai käytteks te pikkumäissä laskemassa...mitä järkeä?" tms. Mutta sieltä se PN:kin ponnistaa Eugsterille :=) http://www.youtube.com/watch?v=TBTxk5Stp7g

ode
Lisätty 19.11.2009 22:46

osoittaa konfidenssia välineisiin, dynafit, randomonot eikä rautoja ;)

Lisää kommentti

<< Takaisin